Tinnitusäänien merkitys

Vuonna 1953 Heller ja Bergman suorittivat yksinkertaisen kokeen. He sulkivat 80 normaalikuuloista ja tinnituksesta vapaata opiskelijaa vuorollaan 5 minuutiksi äänieristettyyn huoneeseen ja pyysivät näitä kertomaan mahdollisesti kuulemistaan äänistä. Tutkittavat arvelivat osallistuvansa jonkinlaiseen kuulokokeeseen, vaikka joutuivatkin itse asiassa hiljaisuuteen. Heistä 93% kertoi kuulleensa samankaltaista surinaa, humputusta tai vihellystä ja vinkunaa korvissaan tai päässään kuin tinnituksesta kärsivätkin. Tämä yksinkertainen koe osoittaa, että melkein kuka tahansa voi kuulla äänenä kaikille eläville hermosoluille ominaisen taustatoiminnan. Vaikka jotkin kuulojärjestelmän alueet voivat olla muita aktiivisempia, kaikki hermosolut osallistuvat jossain määrin lopulliseen tinnitusaistimukseen. Nämä sähköiset viestit eivät ole vaurion merkkejä vaan täydentävää toimintaa meidän kaikkien kuulojärjestelmässämme. Täydentämistarve voi seurata muutoksista ääniympäristössä (esim. hiljaisuudesta), luonnostaan iän mukana tulevasta kuuloviasta tai altistumisesta äkilliselle  melulle. On hyvä ajatella tämän täydentävän toiminnan olevan 'aivojen musiikkia'.

Väestötutkimuksen mukaan niistä, jotka kokevat jatkuvaa tinnitusta, noin 85% EI pidä sitä tunkeilevana, häiritsevänä tai ahdistavana (mitä tinnituksesta kärsivien on hyvin vaikea uskoa!). Tämä ei johdu niinkään tinnituksen laadullisesta tai voimakkuuserosta, koska olemme havainneet, että tinnitusäänet ovat hyvin samanlaisia haittaa kokevilla ja sitä kokemattomilla.

Pääero on tinnituksen arviossa ja kokemisessa: se voi olla toisille harmillista, uhkaavaa ja epämiellyttävää tai sitten vain vähän merkitsevää. Se on voinut ensi kerran ilmaantua, kun meille on tapahtunut jotain  pelottavaa tai epämiellyttävää. Tällaisessa tilanteessa tinnitus on luokiteltu vaaran merkiksi kytkeytyneenä kielteiseen kokemukseen (klassinen Pavlovilainen ehdollistaminen) tai kielteisiin ajatuksiin sen merkityksestä tai seuraamuksista. Aivan kuten saalistajan ääneen havahtunut eläin keskittyy pelkästään siihen säilyäkseen hengissä, niin nekin, jotka kokevat tinnituksen vaaran merkkinä, ovat kykenemättömiä tekemään muuta kuin kuuntelemaan sitä. Se on osa mekanismia, jonka ihminen on kehittänyt itsesuojeluksi, vaikka tässä tilanteessa se ei toimi selvästikään eduksemme! Monet ihmiset valittavat menettäneensä hiljaisuuden, josta olivat aiemmin ennen tinnituksen muuttumista jatkuvaksi suuresti nauttineet. Tinnitus muuttuu tämän menetyksen muistuttajaksi.

Tinnituksen jatkuminen riippuu ehdollisesta heijasteesta

Lievissäkin tapauksissa jatkuvaan ja ärsyttävään tinnitusääneen (joka mahdollisesti on kuuloratojen sähköistä lepotoimintaa) on kytkeytynyt ehdollinen heijaste. Koska se toimii aivoissa automaationa tajunnan ulkopuolella, mikään tietoinen ajatus tai mielipide (tai niiden puute) tinnituksesta ei juuri vaikuta sen hetkiseen reaktioon.

Juuri tämä reaktio tinnitusta kohtaan eli koettu epämiellyttävien tuntemusten aste (limbisessä järjestelmässä) ja lisääntynyt jännitys (autonomisen hermoston ärtyminen) aina kun tinnitusääni havaitaan on tärkeä tekijä kärsimyksen syntymisessä. Tämä mekanismi on kuvattu Jastreboffin mallin piirroksessa (kuva 4).

Kuva 4 Jastreboffin neurofysiologinen tinnitusmalli 1990

seuraava sivu