TINNITUKSEN POISOPPIMISHOITO (TINNITUS RETRAINING THERAPY, TRT)

JASTREBOFFIN NEUROFYSIOLOGISEEN MALLIIN PERUSTUEN

Jonathan Hazell F.R.C.S.,Tinnitus and Hyperacusis Centre, London UK
www.tinnitus.org
Suomentanut Kyösti Laitakari

Kuinka kuulemme

 
Äänen tietoinen havaitseminen tapahtuu lähellä isojen aivojen pintaa, kun joku sähköisen toiminnan hahmo (pattern) tullessaan korvasta päin hermoratoja pitkin saavuttaa kohdan kuuloaivokuorella. Kuva 1 .

Kuulohermossa on n. 30000 säiettä. Näissä säikeissä on jatkuvaa sähköistä toimintaa, josta kuulomuisti yrittää löytää tuttuja hahmoja, jotka on aiemmin tunnistettu ja tallennettu sinne. Sisäkorvan simpukka, jossa mekaaniset ääniaallot muuttuvat kuulohermon sähköisten sykäysten sarjoiksi (samaan tapaan kuin analogi-digitaali-muuntimessa), on yllättävän meluisa paikka, jonka 17000 karvasolun sähköistä ja mekaanista toimintaa voidaan kuunnella herkillä tietokoneavusteisilla laitteilla (otoakustiset emissiot, sisäkorvakaiut).  Enin kuulemastamme on peräkkäisten äänien sarjoja, kuten puhe ja musiikki. Pikkulapsella ennen kuulemattomat äänet varastoidaan tiedonnälkäiselle, mutta verraten tyhjälle kuuloaivokuorelle. Myöhemmin kaikkia tulevia ääniä verrataan jatkuvasti näihin muistiin talletettuihin tuttuihin malleihin. Aina kun hermosykäysten sarja vastaa muistissa olevaa mallia, kuulemme äänen. Tämä tunnistus käynnistää arviointiprosessin. Aivojen kuulokeskuksen lähellä on alue, jossa arvioidaan kuullun merkitystä ja tulkitaan kieltä. Vieraasta kielestä kuulemme vain äänen tunnistamatta sen sanojen merkitystä.

Äänen merkitys

Ympäristömme seuraamisessa äänellä on suunnaton merkitys. Alituisesti saalistajien uhkaamien eläinten kuulon on oltava hyvin herkkä ja erikoistunut. Mitä herkemmän kuulon eläinlaji pystyy kehittämään havaitakseen pienetkin hyökkääjän aiheuttamat äänet jo kaukaa, sitä paremmin se säilyy ja kukoistaa. Nämä varoitusäänet aiheuttavat äkillisen ahdistuksen kehottaen sopivaan toimintaan hyökkäyksen välttämiseksi (eloonjäämisrefleksi, -heijaste).   

Kuva 1  Mitään ei kuulla ennen kuin viesti saavuttaa aivokuoren kuulokeskuksen.

Reagoimme samalla tavalla autontorven ääneen astumalla heti takaisin jalkakäytävälle. Toiset äänet tunnistetaan varoitusmerkeiksi ja toiset voivat herättää turvallisuuden ja mielihyvän tunteita. Joka päivä jotkin äänet hälyttävät, kun taas toiset kuten musiikki ja luontoäänet tyynnyttävät meitä (asiayhteydestä riippuen). Monet äänet luonnostaan laukaisevat laukaisevat erilaisia voimakkaita tunteita.

Ehdolliset vasteet

Kun jollain äänellä on erityinen merkitys kuten vauvan herätessä tai lattian narahduksella yöllä tai kuullessamme etunimemme lausuttavan, reagoimme automaattisesti. Automaatio voi syntyä lyhyenkin oppimisen jälkeen ja kuitenkin saattaa pysyä vahvana läpi elämän. Unessa aivojen tietoinen osa on kytketty pois päältä, emmekä kuule, näe tai tunne mitään. Kuitenkin äiti herää lapsen levottomaan liikehtimiseen vaikka on juuri nukkunut sikeästi ukkosmyrskyn ajan (johon lapsi ehkä juuri heräsi). Tämä osoittaa, että heikotkin äänihahmot, mikäli ovat tärkeitä, voidaan tunnistaa kuuloratojen alitajuisissa suotimissa (subconscious filters)  (kuva 2) korvan ja kuuloaivokuoren välillä.  Ehdollinen heijaste laukaisee runsaiden yhteyksien avulla toimintoja myös kuulojärjestelmän ulkopuolella limbisessä järjestelmässä, jossa käsitellään tunteita ja oppimista (kuva 3). Myös autonominen eli sisälmyshermosto aktivoituu ja kääntää elimistön 'virrat päälle' valmistautumaan kaikkiin mahdollisiin tehtäviin, erityisesti pakenemaan tai taistelemaan. Autonomisen hermoston toiminta jännittää lihaksia, ohjaa sinne verta pois ruoansulatuksesta, kohottaa sydämen sykettä, kiihdyttää hengitystä ja hikoilua eli aiheuttaa rentoutumiselle vastakkaisen tilan. Tällöin ilman muuta uni ja keskittyminen muuhun, vähemmän tärkeään tekemiseen, estyy.    

Useimmat arkiset rutiinit hoituvat sarjalla järjestyksessä toteutettuja ehdollisia heijasteita, enemmän asiaa miettimättä ja muistamatta (lukeminen, kirjoittaminen, instrumentin soittaminen tai autolla ajo).

Kuva 2. Korvan ja aivokuoren välillä on 2 miljoonaa hermosolua verkostona, joka kykenee kuuloviestien hienostuneeseen hahmontunnistukseen, vahvistukseen ja vaimennukseen.

Niinpä kaikilla äänillä, joiden merkityksen olemme oppineet, on tunneleimansa, joka voi vaihtua sen mukaan millainen olo meillä on ja missä yhteydessä äänen kuulemme. Esimerkiksi naapurin television ääni voi olla hyväksyttävä tai epämiellyttävä ja tunkeileva riippuen siitä, onko naapuri hyvä ystävä tai sukulainen vai joku, jota emme jostain syystä voi sietää.

Figure 3 Hermoverkot korvan ja aivokuoren välillä löytävät uhkaavat äänet ja aktivoivat pelkoon/pahaan oloon johtavat heijasteet sekä lisäävät niitä ruumiintoimintoja, jotka valmistavat vaaran kohtaamiseen - ehdollistunut suojaheijaste.

seuraava sivu